Avainsanat

, , ,

Uudet ja taas uudet sukupolvet tulevat kertomaan legendaa suuresta kamppailusta, joka tunnetaan nimellä Taistelu Sohvasta. Erikoiseksi tämän taistelun tekee se, että ainut hengestään päässyt osapuoli oli itse taistelutanner. Sotahistorioitsijat kehittelevät lukuisia teorioita konfliktiin johtaneista syistä, mutta totuus löytyy raapimispuusta.

Kissojen raapimispuut ynnä muut kiipeilytelineet ovat käsittämättömän rumia. En ymmärrä, miksi kaikki pitää päällystää halvan pehmolelun turkista muistuttavalla tekokuitumoskalla. Ne myös maksavat uskomattoman paljon ottaen huomioon, että niiden valmistuksessa on yleensä käytetty lähinnä paksua pahvia. Tein pyhän lupauksen olla hankkimatta raapimispuuta. Seuraukset olivat sohvallemme kohtalokkaat.

Muuton yhteydessä sohvavainaamme päätyi kierrätykseen. Erityisen pahat vammat se oli saanut käsinojien etuosiin eli juuri siihen, minne kissa luontevasti tarttuu noustessaan takajaloilleen seisomaan. Tämä pystysuora raapimisasento miellytti erityisesti kolliamme, joka usein uhitteli ja toisaalta myös haastoi leikkiin nousemalla sohvaa vasten, tuijottamalla tiukasti suoraan silmiin samalla raastaen sohvan täytteitä ulos tassullinen kerrallaan. Taistelu oli pitkä ja uuvuttava. Toki alkuun varjelimme sohvaa kaikin tavoin, kieltäen johdonmukaisesti ja usein suihkupullon säestämänä.

Totuushan on kuitenkin se, että öisin ja asunnon ollessa tyhjänä ihmisistä siellä tehdään juuri sitä, mitä huvittaa. Useimmiten ilmeisesti huvitti repiä sohvaa kaksin kissoin ja tassuin. Nämä erikoisjoukkojen suorittamat täsmäiskut tekivät tehtävänsä. Kun verhoilu lopulta antoi periksi ja näin ensimmäisten vanutuppojen tursuavan ulos sohvaparan uumenista, luovutin. Välillä vaikutti jopa siltä, että raapimisen muuttuminen sallituksi oli sohvaterroristeille lievä pettymys. Uhittelevan tuijotuksen säestyksellä tehdyn raapimishyökkäyksen lopputulema kun olikin vain olankohautus ja alistunut huokaus.

Uuteen asuntoomme hankimme kohtaloa uhmaten kaksi sohvaa. Kenties ajattelimme vahinkojen jakaantuvan laajemmalle alueelle ja sohvien elinkaaren olevan näin edes hiukan pidempi. Käytettyinä hankitut 80-luvun sohvat ovat kuitenkin saaneet suureksi yllätykseksemme olla rauhassa. Tähän ihmeeseen on käsittääkseni kolme syytä: Ensinnäkin, ne koostuvat näkyvissä olevasta puisesta rungosta ja erillisistä istuin-, selkänoja- ja käsinojatyynyistä. Toisin sanoen parhailla raapimismestoilla vastassa onkin yllättäen puuta. Toisekseen, sohvat eivät ole olohuoneen keskeisimmällä paikalla. Voimiaan pullisteleva kissa haluaa suorittaa raapimisen mahdollisimman näkyvästi. Ja kolmanneksi, olemme vihdoin älynneet tarjota kunnollisen, vaihtoehtoisen paikan raapimiselle.

Suunnitelmanahan on jo vuosia ollut rakentaa itse jotain ennennäkemättömän hienoa. Haaveissa on ollut asentaa huoneenkorkuinen oikea puunrunko, jossa olisi muutama oksantynkäkin ja mahdollisesti myös puumaja eli pieni pesä. Runkoon voisi kiinnitellä myös erilaisia leluja ja muita virikkeitä tarjoavia vekottimia. Vieraat hämmästelisivät ihastuksissaan ja kissat olisivat onnellisempia kuin koskaan. Näin mahtavilla hankkeillahan on tapana jäädä toteutumatta. Kun kaveri tarjosi kissansa vanhaa kolmitasoista raapimispuuta (päällystettynä hiirenharmaalla polyesteriteddykarhulla), suostuin oitis. Päätin kuitenkin verhoilla sen uudelleen, mutta se onkin sitten ihan kokonaan toinen tarina…

Advertisements