Avainsanat

, , ,

Joidenkin mielestä vuokra-asumisen huonoin puoli on rahan syytäminen toisten taskuun. Onhan se näinkin, mutta itseäni sapettaa kuitenkin ehdottomasti eniten se, ettei asuntoa voi muokata mieleisekseen. Tässäkään kämpässä pinnat eivät ole ehkä aivan sellaiset, mitä itse valitsisin, mutta kaiken kaikkiaan olemme olleet melko tyytyväisiä. Edellisen asunnon muovimattoihin verrattuna vaalea laminaatti tuntuu oikein hyvältä ja yksiväristen tapettien sävyt ovat ihan ok.

Pientä päänvaivaa on aiheuttanut keittiö, jonka valkeat kasari-/ysärihenkiset kaapistot ja valkoiseksi maalatut seinät ovat huutaneet (tai ehkä pikemminkin mutisseet) tylsyyttään. Onneksi maailman mukavimmat vuokranantajamme antoivat luvan maalaamiseen, jopa sen jälkeen, kun olin kertonut heille suunnittelemamme värin. Koska maalaamisen yhteydessä on tapana sanoa ”siitä se ajatus sitten lähti”, kerron siis minäkin, mistä ajatus valitsemastamme sävystä sai alkunsa.

Ilmeisesti kaikkea valkoisuutta kompensoidakseni olen tunkenut keittiöömme montaa väriä. En kahta tai viittä, vaan montaa. Valitsemamme sävyn tuli ensinnäkin sopia näihin kaikkiin. Toisekseen, halusin sen kuitenkin olevan jokin huoneessa jo olemassa oleva väri. Väkersin joskus kirpputoreilta haalimistani pitsiliinoista verhon, joka kaikessa kömpelyydessään on saanut muutosta huolimatta jatkaa eloaan keittiön paraatipaikalla. Verhossa on koko keittiön tavoin hyvin montaa väriä, mutta kaiken kokoaa alareunan pinkki pitsinauha. Kyllä, päätimme maalata keittiön seinän pinkiksi.

Kaiken pahan alku ja juuri?

Siitä se ajatus todellakin sitten lähti, ja Tikkurilan värikartoista löytyikin juuri oikea sävy. Miespuolinen asukki ilmaisi ensimmäisen ja ainoa vastalauseensa kuultuaan sen nimen: Barbie. Olisi kuulemma ollut ainoastaan tasapuolista, jos jotain maalattaisiin myös ultramaskuliinisella värillä, jonka nimi voisi olla esimerkiksi Takorauta.  Itselläni sävy herätti pieniä puistatuksia ainoastaan siinä vaiheessa, kun katselimme jo maalattua seinää ja kuulin puolison tokaisevan ”Tuksukin tykkäisi”.

Näin pyyhitään Barbiella seinää!

Kaikesta lievästä epäröinnistä huolimatta lopputulos on juuri niin hyvä, kuin uskalsin haaveilla. Ja miten kissat sitten liittyvät tähän kaikkeen? Hahaa, eivät mitenkään! Aloitin maalausurakan aamupäivällä ja jo kahden tunnin kuluttua seinän sai maalata toiseen kertaan. Pölykuivaksi maali ehti puolessa tunnissa. Kriittisimmät vaiheet aina niin innokkaat apurit viettivät olohuoneeseen suljettuina. Myönnettäköön, että varotoimista huolimatta toisen valkeasta tassusta löytyi illalla pieni ripaus pinkkiä. Mutta se sopi siihen oikein erinomaisesti.

Mainokset