Avainsanat

, ,

Taloudestamme on luultavasti muodostunut jo suora linja mattojen taivaaseen, sen verran nopealla tahdilla täältä sinne uutta väkeä lähetetään. Kissat suosivat sisustuksessaan lähinnä lentäviä mattoja ja painimattoja. Jos matto ei ole kisujen mieleen, se tapetaan.

Itselleni edellä mainitut ominaisuudet eivät ole mattoa valitessa ensisijaisia. Kiinnitän huomiota esimerkiksi maton väriin ja materiaaliin, mutta kissojen kanssa eläessä olen kallistunut entistä enemmän arvostamaan häkämiesmäiseen tyyliin kestävyyttä, kestävyyttä ja kestävyyttä. Tästä syystä en haaveilekaan vaikkapa itse virkatusta trikookudematosta tai kalliista designmatosta, kuinka kestäviksi niitä sitten väitettäisiinkään. Kestävä kun ei aina ole sama kuin kissan salamurhayritykset kestävä.

Kissojen suosimat lentävät matot vaihtavat lakkaamatta paikkaa liukuen huoneen päästä toiseen. Niillä on myös taipumusta kääntyillä ja ruttaantua tai ylipäänsä vaihtaa asentoa, kun poistut hetkeksi huoneesta. Joka kerta. Myös painimatot ovat kissojen sisustuslemppareita. Nimensä mukaisesti niiden päällä painitaan, mutta toiminta ei rajoitu ainoastaan tähän. Lähes yhtä suuressa suosiossa on painiminen siten, että toinen kissaottelijoista hiissaa itsensä maton alle, jonka jälkeen toinen yrittää kaivaa kilpakumppaninsa esiin. Kynsienkäytön määrä on tässä versiossa sitä luokkaa, että epäilen lajin sijoittuvan virallisten sääntöjen mukaan korkeintaan jonnekin painin rajamaille.

Raato eteisessä

Tappolistalle on päätynyt myös eteisen kynnysmatto, taktiikkana järjestelmällinen purkaminen.

Matto voidaan tappaa monella tapaa. Toisinaan kyseessä on melko välitön teloittaminen. Joskus veriteko tapahtuu hitaasti hivuttaen, melkein huomaamatta. Suuren rakkauteni eli valkoisen villamattoni kanssa kävi niin, että melko pian sen saapumisen jälkeen siihen ilmestyi joka yö muutama langanveto, jotka sitten seuraavana päivänä kiltisti kiskoin virkkuukoukulla piiloon maton uumeniin. Konttasin, ähisin ja pujottelin koukkua (ehkä vähän hiljaa kiroillen), kollinryökäleen myhäillessä vieressä kynsiään teroitellen. Vähin erin yölliset tuhot laajenivat, ja lopulta ymmärsin edessä olevan maton evakuointi tai ennenaikainen kuolema. Maton kuolema siis, ei sentään kissan. Vaikka sekin luultavasti kävi mielessä lukuisten virkkuukoukkusavotoiden aikana. Matto päätyi lopulta ystäväni hellään huomaan, tosin hiukan hapsuisempana kuin meille saapuessaan.

Millaisia mattoja kissakodissa sitten voi olla? Yhteiseksi rakkaudeksemme ovat osoittautuneet vanhat kunnon räsymatot. Ne ovat lento- ja painiominaisuuksiltaan loistavia, mutta myös suurenmoisen kestäviä, niin käytössä kuin pesussakin. Onneksi mummuni oli ahkera matonkutoja, joten värivalikoimassakin riittää valinnanvaraa. Niin kauan kuin mattojen elämä on kissojen tassuissa, on räsymatoilla erityinen paikka sekä kodissani, että sydämessäni.

Makuualusta

Tarjoilija, matollani on pörriäinen!