Avainsanat

, , , ,

Myönnetään, Kisustuksen hiljaiselo on päässyt venähtämään anteeksiantamattoman pitkäksi. Asiaa en kuitenkaan aio pahoitella, älkää luulkokaan. Pahoitteluihin kun sisältyisi sinänsä ylimielinen olettamus siitä, että joku ylipäänsä viitsii lueskella näitä jorinoita ja jopa kaipailisi lisää.

Tämän blogin polttoaineenahan toimivat joutilaisuus ja raivo. Tekemistä on  viime aikoina riittänyt siihen malliin, ettei kotona ole ehtinyt turhaan oleskelemaan saati saavuttamaan joutilaisuuden autuasta olotilaa. Ehkä kotona vietetyn ajan vähyys osaltaan selittää myös sitä, ettei karvapallojen kanssakaan ole tullut mitään suurempia yhteenottoja. Tänään kuitenkin verenpaineet ovat kivunneet niihin lukemiin, että kiireistä huolimatta vanha kunnon raivo liikuttaa sormia rivakasti näppäimistöllä. Jos kyseessä olisi ihminen, kiukuttelun voisi kohdistaa suoraan asianosaiselle itselleen. Kollin tapauksessa tehoa syö kuitenkin melkoisesti se, kun raivoamisen kohde kuuntelee kaksi sekuntia puolella korvalla, katsoo laiskasti kohti, ottaa muutaman askeleen poispäin ja ryhtyy pesemään takapuoltaan.

Sodankäynnissämme on nimittäin erittäin pitkän tauon jälkeen palattu kemiallisiin aseisiin. Kollimme taitaa pohjimmiltaan olla melkoisen patavanhoillinen konservatiivi, jonka mielestä äiskän paikka on kotona. Koko ajan ja jatkuvasti, kollipojan pienimpiinkin toiveisiin lakkaamatta reagoiden. Täsmäiskut ovat nimittäin aina kohdistuneet matkan jäljiltä lattialla lojuvaan kassiin. Yleensä poissaolo on näissä tapauksissa kestänyt vähintään yhden yön ja kattanut huushollin koko ihmispopulaation. Tänään olin poissa kokonaiset kuusi tuntia, eivätkä kissat olleet sinä aikana edes yksin. Ilmeisesti olemme siirtyneet asiassa hyvin periaatteelliselle tasolle. Enää ei ole kyse poissaolojen pituudesta tai siitä, tarkoittaako ulko-ovesta poistuminen koko palvelusväen kaikkoamista. Ei, nyt keskustellaan siitä, tulisiko minun poistua ulko-ovesta lainkaan. Tai no, tässä tapauksessa kollin puolelta keskustelu tarkoittaa laukkuni valelua ihanan aromaattisella marinadilla. Se on muuten sama haju, jota viiniasiantuntijat kutsuvat ”herukkaiseksi”. Onhan se hiukan myyvempi sana kuin kissanpissa.

Mainokset