Avainsanat

, , , ,

Rikotaanpa heti alkuunsa pienten paikallislehtien tyyliin sitä perussääntöä, jonka mukaan juttua ei ihan välttämättä kannattaisi aloittaa viittaamalla otsikkoon (KMV-lehti, viha-rakastan sinua juuri siksi!). Eli otsikkoon viitaten: Tässä jutussa ei puhuta kissoista, vaikka se melko looginen johtopäätös olisikin. Tässä ei myöskään puhuta Röllistä, vaikka se päässäni ryhtyikin heti soimaan. Ole hyvä, jos itsellesi kävi samoin.

Tässä puhutaan kirpparilöydöistä, tietenkin. Kirppareilla pyöriminen on toisinaan turhauttavaa ajanhaaskausta, useimmiten mukavaa ajanvietettä ja parhaimmillaan mahtavaa, tajunnanräjäyttävää, mielettömien löytöjen ilotulitusta! Koska olen järjestelmällinen ihminen, pidän mielessäni best ever-henkistä listaa parhaista täysosumajättipoteista. Tällaisten mieltäylentävien hetkien lopputuloksena olen muun muassa raahannut kotiin aikamoisen kasan Arabian Kilta-murokulhoja (kolme euroa läjä) ja silkkiaamutakin (huimaan kahden euron hintaan).

Vaatteiden ja astioiden sijaan arvostan kuitenkin vielä enemmän omituisuutta. Tämä johtuu osittain varmasti siitä, ettei astiakaappiin tai sen puoleen vaatekaappiinkaan tunnu enää mahtuvan juuri mitään. Kirpparilta kotiin kulkeutuukin nykyään lähinnä kaikenlaista ihmeellistä roinaa, joka ei vaadi itselleen kaappia, mutta valtaa kyllä kaiken muun jäljelle jääneen tilan.kirppisaarteet

Viimeisimpiä ihanuuksia ovat hintalappunsa mukaisesti ”tosi vanha tarjotin”, peltirasia, pöytävalaisin ja Hassut tassukissat. Tarjotin on tietenkin rikki ja siten täysin käyttökelvoton. Mutta söpö se on, siitä kaikki kunnia! Rasialle meinasi käydä köpelösti, kun innostuin puhdistamaan sitä hankausaineella. Tiedetään, ei kukaan idiootti oikeasti tee niin. Paitsi minä. Kirkastuivathan ne värit kyllä, mutta niin rupesi myös pelti paistamaan maalin alta. Hassut tassukissat on Marjatta Kurenniemen suomentama, runomittainen lastenkirja vuodelta 1969. Maineeni uhalla tunnustettakoon, että lueskelen kirjaa toisinaan itsekseni ja naureskelen. Välillä saatan myös sanoa ”oi”. Joskus, kun oikein innostun, luen katkelmia puolisolleni ääneen tai näytän hänelle kuvia. Hän on todella kiinnostunut asiasta. Kissoille en kirjaa ole vielä sentään lukenut.

tassukissat

Kirjan on kuvittanut Ilse-Margret Vogel ja kirjoittanut Barbara Shook Hazen.

Mutta kaikista omituisista omituisinta ikinä on pöytävalaisin, joka on kerrassaan kummallinen. Rakastuin siihen tietysti päätä pahkaa. Vieläkään en oikein ymmärrä, mistä siinä on kyse. Kirpputorilla seisoin pitkään valaisin kädessäni, haukoin henkeä ja hoin äitikullalle: ”Kato nyt, kato nyt tätä!”. Hintaa sillä oli kokonaista kaksi euroa, ja kotiin päästyäni sain vielä ilokseni todeta, että uuden lampun vaihdettuani valaisin jopa myös toimi! Mutta niin, mikä tämä vekotin sitten oikeastaan on? Se on valaisin, kyllä. Jos joku tietää tarkemmin esimerkiksi valmistusmateriaalista, valaiskoon (eheh) minua aiheesta, kiitos. Jonkinlaista muovimassaa sen on oltava. Mutta mikä on tämä massan sisään upotettu mieletön härdelli? Mitä suunnittelijan päässä on liikkunut? Kemikaaleja? Tämän näyn edessä olen todella sanaton.

kalalamppu

IMAG1898

Koska tänään on vielä virallisesti pääsiäinen, toivotetaan lopuksi hyvää pääsiäistä kaikille! Omituisista otuksista puheen ollen, meillä ei käynyt munimassa kukko eikä pupu, vaan pääsiäiskolli…

Advertisements