Avainsanat

, , , , ,

Löysin kirjan, jossa yhdistyvät elämäni kaksi tärkeää asiaa. Veljelleni muuten tiedoksi, että kirjan nimi ei ole Sipsu ja dipsu. (Mutta jos joku ihana ihminen sellaisen joskus tekee, lupaan ostaa sen oitis ja laittaa sen ruokakirjahyllyyni kunniapaikalle!)

Teos on Caroline Buglerin The Cat: 3500 Years of the Cat in Art (Merrell 2011). Tekijältä on aiemmin ilmestynyt vastaavat teokset aiheinaan koira, hevonen ja lintu (!). Mutta nehän eivät tietty ole läheskään yhtä kiinnostavia kuin tämä.

kissakirja

Shen Zhoun (1427-1509) Kissa, kiinalainen taidonnäyte Ming-dynastian ajoilta

Shen Zhoun (1427-1509) Kissa, kiinalainen taidonnäyte Ming-dynastian ajoilta

Kirja sisältö on jaoteltu eri aihepiireihin, kuten kissat muotokuvissa, uskonnolliset kissat ja itämaiset kissat. Täytyy tunnustaa, etten vielä ole ehtinyt varsinaisesti lukemaan tätä lähes kolmesataasivuista jöötiä, mutta jo lyhyenkin selailun perusteella olen löytänyt sieltä monta suosikkia. Erityisen ihastunut olen ollut esimerkiksi itämaisiin kisuihin.

Teos on tietenkin kiinnostava taidehistoriallisesti ja kulttuurihistoriallisestikin. Yksittäisten taiteilijoiden ja teosten lisäksi siinä nimittäin kerrotaan myös kissojen ja ihmisten yhteiselon eri vaiheista. En voi kuitenkaan väittää, ettenkö näin ensi lukemalta keskittyisi lähinnä ihastelemaan ja hämmästelemään niitä lukemattomia karvapalloja, joita kirja tarjoaa sivu sivun perään. Ehdottomasti parhaat naurut olen tähän mennessä saanut seuraavan kaltaisista asetelmista:

Clara Peeters (1594-after1657): Still Life with Fish and Cat

Clara Peeters (1594-after1657): Still Life with Fish and Cat

Näen elävästi mielessäni taiteilijan maalaamassa kala-asetelmaa. Koko homman rakentamisessa on mennyt aika kauan, kaloja on käännelty kerran jos toisenkin ja asetelmaan lisätty esineitä ja raatoja, otettu niitä pois siitä ja lopulta löydetty täydellinen harmonia. Jossain välissä huoneeseen on luikahtanut hajun houkuttelemana kissa, jonka läsnäolon taiteilija huomaa vasta siinä vaiheessa, kun se äänettömän loikkansa päätteeksi laskeutuu keskelle herkkupöytäänsä. Kun taiteilija kuudennentoista kerran heittää aina pikabumerangin lailla palaavan kissan pois kalavuoren päältä, on tullut aika luovuttaa ja kissasta tulee osa maalausta. Tai sitten juttu menee ihan toisella tavalla, mutta minäpä haluan kuvitella sen juuri näin. Ja kissojen sielunelämää seuranneena tiedän, että yllä kuvattu skenaario on ainakin täysin mahdollinen.

Hiukan tuoreempaa tuotantoa kirjassa edustaa mm. tämä Edward Bawdenin vesiväriteos Off to Windmill Hill

Hiukan tuoreempaa tuotantoa kirjassa edustaa mm. tämä Edward Bawdenin (1903-1989) vesiväriteos Off to Windmill Hill

Warholin (1928-1987) Cat from 25 Cats Name Sam and One Blue Pussy

Warholin (1928-1987) Cat from 25 Cats Name Sam and One Blue Pussy

Kissoista ja taiteesta ei tietenkään voi puhua mainitsematta Andy Warholia ja kissaa nimeltä Sam. Oikeastaan Warholilla oli useita kissoja, jotka hän nimesi Samiksi lukuun ottamatta yhtä, joka oli nimeltään Hester. Mikä lie logiikka siinäkin. Itse en ehkä malttaisi kierrättää samaa nimeä uudestaan ja uudestaan, kun mielessä on niin paljon kissannimiä, jotka haluaisin vielä joskus käyttää. Esimerkiksi Puntti. Tai Panda. Jos Warholin nimivalikoiman vaihtoehdot olivat vastaavaa tasoa kuin nuo minun ehdokkaani, luulen hänen kissojensa olleen hyvinkin tyytyväisiä kierrätysnimeensä Sam.

Mainokset