Avainsanat

, , , , , , ,

Joulu tulee joka vuosi. Meille se tuli tänään. Lahjoja on tietysti osteltu ja tehty jo kesästä saakka, mutta jouluvalojen sytyttämisessä maltoin sentään odottaa näinkin pitkälle marraskuuta. Tänään alkoi myös virallisesti Operaatio Paketointi.

Muistan jostain sisustuslehdestä joskus lukeneeni sisustuslehtimäisen täydellisestä perheestä, jolla oli iso puutalo, tavarat järjestyksessä, lapset kammattuina ja valtava pöytä pyhitettynä joululahjojen paketointikäyttöön koko joulukuuksi. Puutalo olisi ihan jees, varsinkin jos sellaisen saisi vaikka arpajaisissa tai muuten vain lahjoituksena. Epäuskottavuutta hipova siisteystaso kelpaisi myös, mutta siitä lienee turha haaveilla edes näillä neliömäärillä. Ellen yhtäkkiä keksi jotain salajuonta, jolla hankkiudun eroon kertaheitolla sekä ukosta että elukoista. Entä ne kammatut lapset sitten? Kissoja koitan kyllä harjata, mutta toinen ei suostu ja toinen näyttää yrityksistä huolimatta vesirotalta jo noin minuutti sukimisen jälkeen.

Tästä kaikesta johtuen olisi mielestäni vähintäänkin kohtuullista ja ihmisoikeuksien mukaista, että saisin edes yhden kuukauden vuodesta pitää joululahjojen paketointipöytää. Siinä olisi sitten rivissä jos jonkinlaista paperia ja nauhaa. (En tosin tiedä, ansaitsisinko paketointipöytää, jos en äkkiseltään keksi mitään tuon mielikuvituksellisempia tykötarpeita pöydälleni.) Mutta ei, näissä olosuhteissa tuokin unelma on haudattava jonnekin kissakatkeruuden meren pohjattomaan syvyyteen.

paketointi

Pienet nauhaystäväni, tänäkin vuonna vietätte joulun laatikossa. Antakaa anteeksi!

Näennäisen välinpitämätön ja yksinkertainen karvapallo junior on kehittänyt yliluonnollisen aistin, jolla se hallitsee täysin asunnon naru-, nauha-, johto- ja lankaliikennettä. Kun mikä tahansa edellä mainituista otetaan esiin, on terävähampainen hiippari paikalla kahdessa, katkaissut kyseessä olevan lieron kolmessa ja niellyt sen kokonaisuudessaan neljässä sekunnissa. Luulen, että otus on käynyt jonkinlaisen kissojen maanpuolustuskoulun erityiskoulutuksen tätä varten, vaikka aivan selvää luontaista lahjakkuuttakin sillä puuhaan on. Paketointi on ilmeisesti joutavanpäiväistä toimintaa, ja siksi se on eliminoitava paketti kerrallaan.

Tämä tappava tehokkuus onkin syy numero yksi paketointipöydän olemassaolon mahdottomuuteen. Paperitkaan eivät suinkaan ole turvassa, sillä niiden päällä köllöttelyn lisäksi suosiossa on myös paperirullan sisään syöksähtely (en minä tiedä, millä perusteella ne kuvittelevat sinne mahtuvansa). Luulen, että toverukset tekisivät selvää pöydän antimista yhdessä yössä. Vaihtoehdoikseni jää joko suoriutua paketoinnista alle sekunnissa, toivoa kissaterroristin nukkuvan poikkeuksellisen syvää unta, harhauttaa sitä ruualla tai kylmän viileästi sulkea se toiseen huoneeseen ja sietää tauotonta oven raapimista ja huutoa koko paketoinnin ajan.

Voisin kuitata kaiken tuon ajattelemalla, että kissat ovat kissoja ja toinen niistä vain sattuu olemaan erityisen mieltynyt lahjanauhoihin. Mutta kun se ei ainoastaan terrorisoi paketointia, vaan vielä haistattelee päälle. Nimittäin jokaista pilattua pakettia kohden saan viimeistään seuraavana päivänä siivota kissanvessasta kauniin, nauhalla varustetun pökäleen. Täytyy tosin ihailla kannanoton selkeyttä.

Advertisements